VAALITUT YMPÄRISTÖT

70:ssä vuodessa kaupunkiväestön asukasmäärä on kuusinkertaistunut.

Nopeasti kasvaneet kaupungit ja niiden rakentamiseen vaaditut materiaalivirrat ovat muokanneet maa-alaa kiihtyvällä tahdilla viimeisen sadan vuoden aikana.

Kaupunkien osuus maapallon pinta-alasta on vain 3 %, mutta niiden osuus energiankulutuksesta on 60-80 % ja hiilidioksidipäästöistä 75 %.

Noin 40 % ihmiskunnan käyttämästä energiasta kuluu rakentamiseen sekä rakennusten lämmitykseen ja viilennykseen.

Noin 50 % kaikista maailman raaka-aineista käytetään rakentamiseen.

Noin 8 % maailman hiilidioksidipäästöistä tulee sementin ja betonin tuotannosta sekä saman verran terästeollisuudesta.

Luvut ovat moninkertaisia esimerkiksi lentoliikenteen päästöihin verrattuna.

Kuinka voisimme elävöittää jo rakennettuja kaupunkialueita uuden rakentamisen sijaan?  

Raitti (Main Street Project): Autotiestä eloisaksi kaduksi

Otaniemen kampusalueen Otakaari on tyyppiesimerkki modernistisesta liikennesuunnittelusta: kaupunkiympäristöstä, jossa ei ole katuja vaan autoteitä.

^{Kuva: Mikko Raskinen}

Ilmastoystävällinen puurakentaminen

Wood Wonders -näyttelyn rakennusmallit ja puurakenteet ovat hiilineutraaleja, kierrätettäviä ja monipuolisia. Esillä oli myös puun kemiallisia ominaisuuksia jalostavia tutkimusprojekteja.

Rakennusmateriaalina puulla on viisi kiehtovaa vahvuutta. 

Puu varastoi hiiltä. Luukku-talo sitoi enemmän hiiltä kuin sen rakentamiseen käytettiin.

Ympäristöhyötyjen lisäksi puu on myös ylellinen, näyttävä ja monipuolinen rakennusmateriaali.

Puu sitoo kosteutta ja tuntuu lämpimältä. Tämä vähentää viilennykseen ja lämmittämiseen tarvittavaa energiaa.

Ihmisillä on luontainen halu koskettaa puupintoja, koska puu tuntuu hyvältä.

Puu on pitkäikäinen rakennusmateriaali: puurakenteita voidaan käyttää uudelleen, korjata ja kierrättää.

Puulla on myös supervoimia: puusta, puukuidusta ja sidosaine ligniinistä löydetään jatkuvasti uusia hämmästyttäviä kemiallisia ominaisuuksia. 

Kulttuurillisesti tiedostava arkkitehtuuri

Kulttuurillisesti tiedostava arkkitehtuuri ottaa huomioon historian ja luonnon monimuotoisuuden, kestävän kehityksen ja materiaalien kierron.

Kulttuurien vuorovaikutusta käsittelevä Interplay of Cultures -kurssi perehtyi Pohjois-Euroopan saamelaiskulttuuriin.

Kurssin tavoitteena oli ymmärtää merkittäviä näkökulmia paikallisuuteen, materiaalien käyttöön, resurssitehokkuuteen ja rakennusten luonnollisen vanhenemisen hyödyntämiseen arkkitehtuurissa.

Projektit tehtiin Inarissa yhteistyössä Siidamuseon ja saamelaisyhteisön edustajien kanssa.

^{Kuvitukset: Nathanael Larsson} 

Ida Lähdesmäki, Akileia Krohn ja Nathanael Larsson ideoivat valaistusratkaisun, joka ei pimeällä talvikaudella saastuta maisemaa voimakkaiden kohdevalojen tavoin.

Lyhdyn valo seuraa kävijöitä sinne, minne he menevät. Valo on vain siellä, missä ihmisetkin ovat. Tämä luo intiimin tunnelman eikä aiheuta häiriötä kohteen luonnolle. Aikuisille on isommat lyhdyt ja lapsille pienemmät.

Lyhtykonseptia voitaisiin kehittää edelleen yhteistyössä saamelaisten duodji-taiteilijoiden kanssa paikallisuuden, yhteisöllisyyden ja identiteetin vahvistamiseksi.