EPÄMIELLYTTÄVÄ TOTUUS MATERIAALEISTA
“Bioneerityötä" uusien materiaalien parissa
CHEMARTS sellu- ja biovaahtokokeita. CHEMARTS on kemian tekniikan korkeakoulun ja taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun yhteishanke. Sitä vetävät professorit Tapani Vuorinen ja Pirjo Kääriäinen. Kuvat: Eeva Suorlahti.
CHEMARTS sellu- ja biovaahtokokeita. CHEMARTS on kemian tekniikan korkeakoulun ja taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun yhteishanke,. Sitä vetävät professorit Tapani Vuorinen ja Pirjo Kääriäinen. Kuvat: Eeva Suorlahti.
Elämme materiaalisessa maailmassa. Vaatteita, tekstiilejä ja muotia tarvitaan nyt ja jatkossakin peittämään, lämmittämään ja ilahduttamaan meitä.
Samaan aikaan on kuitenkin myönnettävä, että lähes kaikissa vaatteissa on vastuullisuuteen liittyviä ongelmia. Yhtä lailla synteettiset, öljypohjaiset kuidut kuin monet luonnonkuidutkin, kuten esimerkiksi puuvilla, ovat kytköksissä vakaviin sosiaalisiin ja ympäristöhaittoihin. Uusia ratkaisuja tarvitaan kiireesti korvaamaan nykyiset, haitalliset materiaalit ja prosessit.
Aalto-yliopistossa teemme “bioneerityötä” eli materiaalitutkimusta, jossa etsitään kestäviä ratkaisuja.
Hyviä kysymyksiä ovat muun muassa: miten voisimme käyttää uudelleen ja kierrättää jo olemassa olevia materiaaleja? Entä miten hyödyntää jätemateriaaleja? Mikä on kuitua tai mistä olisi mahdollista tehdä kuitua? Kenties metsästä? Vai osaisimmeko kasvattaa materiaaleja mikrobeista tai sienistä? Hämähäkin silkistä tai merilevästä?
Luonnosta löytyy uskomattomia resursseja, kunhan hyödynnämme niitä fiksusti ja vastuullisesti.
IONCELL®
Ioncell on uusi kestävä kuitumateriaali, jota voidaan valmistaa puusta tai erilaisista kierrätysmateriaaleista kuten pahvista, vanhoista sanomalehdistä tai tekstiilijätteestä. Ioncell-kuidun valmistuksessa käytetään liuottimena ionisia nesteitä. Valmistusprosessissa ei käytetä haitallisia kemikaaleja eikä siinä synny lainkaan jätettä.
Ioncell on tuntumaltaan pehmeää, ja sitä on helppo värjätä. Se laskeutuu kauniisti ja siinä on kaunis kiilto. Ioncell-kuitu on vahvaa — jopa 2-3 kertaa vahvempaa kuin puuvilla. Lisäksi se imee kosteutta ja tuntuu ihanan mukavalta ihoa vasten.
Ioncell on kehitetty Aalto-yliopiston ja Helsingin yliopiston yhteistyönä.
Tämä mallisto on tehty Ioncellista. Kierrätyskuitu ja -langat ovat peräisin tekstiilipalveluyritys Lindströmin vanhoista käsipyyhkeistä ja työvaatteista. Suunnittelijat, Aalto-yliopiston opiskelija Elina Onkinen ja alumni Kasia Gorniak sanovat, että "kukaan ei huomaa, että nämä vaatteet on tehty vanhoista käsipyyhkeistä — koska materiaali tuntuu niin erilaiselta". Tämä kokeilu osoittaa, että tekstiilien käyttöikää voidaan pidentää fiksulla suunnittelulla ja kierrätyksellä.
Kuvat: Diana Luganski
KUKKANAHKA FLAUX
Leikkokukat ovat ihania mutta maailman kukkateollisuus ei ikävä kyllä ole pelkkää ruusuilla tanssimista. 40 % kaikista leikkokukista heitetään pois jossain vaiheessa toimitusketjua. Kukkakimput päätyvät siis suurelta osin illallispöytien tai ensitreffien sijaan kaatopaikalle. Kukkateollisuus on järkyttävän tuhlailevaa.
Aalto-yliopiston muotoilun opiskelija Irene Purasachit halusi keksiä keinon hyödyntää poisheitettyjä kukkia. Biomateriaalikurssilla hän kehitti menetelmän kuivata, jauhaa ja sekoittaa terälehdet massaksi, joka sitten puristetaan joustavaksi, nahkaa muistuttavaksi materiaaliksi. Tämä "kukkanahka" voisi mahdollisesti korvata eläinten nahkaa kengissä, laukuissa ja muissa tuotteissa.
Kukkien varret ja lehdet, jotka eivät kelpaa kukkanahan valmistukseen, voidaan vielä keittää selluloosaseokseksi. Kun seokseen lisätään sideainetta, se voidaan joko puristaa paperiksi tai vaahdottaa. Tähän mennessä testatuista kukista iirikset, neilikat, auringonkukat ja ruusut ovat osoittautuneet parhaiksi raaka-aineiksi.
Kukkien runsas käyttö on osa Irenen kotimaan Thaimaan jokapäiväistä elämää. Irene onkin ideoinut kukkatyöpajoja, joissa paikalliset ihmiset oppivat yhdistämään raaka-aineet, materiaalien valmistuksen, suunnittelun ja myynnin kokonaiseksi arvoketjuksi. Työpajoissa he siis luovat itselleen uusia, kestäviä työpaikkoja. Ensimmäinen työpaja on jo suunnitteilla Bangkokin valtaville kukkamarkkinoille.
Irene Purasachit käy myös neuvotteluja saksalaisen boutique-kenkävalmistajan kanssa. Kuka tietää, ehkä meillä on pian kukkanahkakengät jalassamme?
Flaux syntyi CHEMARTS-kesäkoulussa 2020, professori Tapani Vuorisen ja professori Pirjo Kääriäisen ohjauksessa.
Kuvat: Irene Purasachit
CHEMARTS
CHEMARTSissa muotoilun ja materiaalitieteen opiskelijat ja tutkijat kehittävät yhdessä uusia biopohjaisia materiaaleja. CHEMARTS järjestää kursseja ja kesäkoulun, ja se on julkaissut The CHEMARTS Cookbook -kirjan — joka sisältää sekä yksinkertaisia että edistyneempiä materiaalireseptejä kotikokkailua varten. Tutustu ja testaa!
Lue lisää.
Built with Shorthand