Suomalaisen elokuvan
uusi nousukausi
Suomalainen elokuva menestyy ja löytää yhä laajemmin myös kansainvälistä yleisöä. Kotimaisten tekijöiden elokuvia on viime vuosina noteerattu ja palkittu merkittävimmillä elokuvajuhlilla ja -festivaaleilla ympäri maailmaa. Mitä oikein on tapahtunut?
Kesällä 2021 Cannesissa jännitettiin ohjaaja Juho Kuosmasen elokuvan Hytti nro 6 menestymistä ja, kuten tiedetään, odotus palkittiin jaetulla Grand Prix -palkinnolla. Jännitys tiivistyi, kun elokuva nousi myöhemmin myös Oscar-ehdokkaiden shortilstalle parhaan kansainvälisen elokuvan palkinnosta, vaikka ei Oscareihin yltänytkään.
Elokuvauksen professorina Aalto-yliopistossa toimiva Rauno Ronkainen puolestaan voitti Helene-elokuvalla toisen palkinnon ”elokuvaajien MM-kisoissa” Camerimage-festivaalilla vuonna 2020.
Ohjaaja, käsikirjoittaja Teemu Nikin Sokea mies, joka ei halunnut nähdä Titanicia -elokuva sai yleisöpalkinnon Venetsian elokuvajuhlilla vuonna 2021, ja Mikko Myllylahden ohjaama Metsurin tarina palkittiin vuonna 2022 Cannesin elokuvajuhlilla Kriitikoiden viikon levityspalkinnolla.
Alli Haapasalon ohjaama Tytöt, tytöt, tytöt voitti vuoden 2022 alussa yleisöpalkinnon Pohjois-Amerikan tärkeimmillä elokuvafestivaaleilla Sundancessa, missä se oli ensimmäinen festivaalin kilpasarjaan päässyt pitkä suomalaiselokuva.
Toinen maailman ensi-iltansa samalla festivaalilla saanut suomalaiselokuva oli Hanna Bergholmin ohjaama Pahanhautoja.
Viime vuosina myös alan opiskelijoiden elokuvat ovat niittäneet kiihtyvällä tahdilla mainetta niin kotimaisilla kuin kansainvälisilläkin festivaaleilla.
Emilia Hernesniemen ohjaama elokuva Hei hei Tornio sai parhaan lyhytelokuvan Jussi-palkinnon vuonna 2022 – palkinto oli ensimmäinen laatuaan opiskelijaelokuvalle. Myös toinen opiskelijaelokuva oli tuolloin ehdolla: Siiri Halkon Haikara.
Eikä tässä kaikki, muitakin palkintoja ja tunnustusta on niitetty runsaasti.
Mikä menestystä selittää?
Meneillään on ainakin sukupolvenvaihdos ja sen myötä iso kulttuurinen muutos. Uusien tekijöiden ote on monimuotoista, persoonallista ja raikasta — uudella tavalla itsevarmaa.
Terve itseluottamus kumpuaa alan kokonaisvaltaisesta ammattimaistumisesta; onhan suomalaisen elokuvanteon eri osaamisalueilla otettu isoja laadullisia loikkia. Lisäksi mahdollisuuksien kirjo on laajentunut, kun suoratoistopalvelut tilaavat kiihtyvään tahtiin tuotantoja ja kansainvälisistä yhteistuotannoista on tullut arkipäivää.
Erilaisia aiheita, uusia lajityyppejä
Keskeinen, elokuvan alulle paneva voima on kolmikko käsikirjoittaja-ohjaaja-tuottaja, muut taiteellis-tekniset osaajat tulevat mukaan myöhemmin.
”Tällä kolmikolla on nykyään enemmän avarakatseisuutta: osataan nähdä aiheita, jotka ovat yleismaailmallisia. Tarinoiden universaalisuus on opittu”, sanoo Aalto-yliopiston elokuvaohjauksen professori Saara Saarela.
Ohjaajien koulutuksessa on myös tapahtunut muutos siinä, että tekijän omaäänisyyttä kuunnellaan ja tuetaan yhä enemmän, Saarela kertoo.
Omaäänisyys onkin koulutuksessa johtava prinsiippi – elokuvataiteen laitoksen tavoitteena on kasvattaa elokuvantekijöitä, joilla on oma vahva näkemyksensä.
Yhtälö on yksinkertainen: kun omaäänisyys tekemisessä on voimistunut, suomalaiset elokuvat ovat menestyneet myös maailmalla.
”Laatua syntyy, kun tekijäjoukko on monipuolinen. Myös muutos syntyy, kun tarjolla on eri näkökulmia ja erilaisia havaintoja”, sanoo käsikirjoituksen professori Raija Talvio. ”Samalla on myös tärkeää pohtia, kuka pääsee kertomaan tarinansa ja kenen ääni jää marginaaliin.”
Samaan aikaan elokuvan lajityypit ovat monipuolistuneet, ja niillä on lupa leikitellä. Hybridigenre onkin uusi mainstream: komedia meets kauhu, draama meets scifi, ja niin edelleen. Ei ole vain tiettyä genreä, vaan lajityyppejä yhdistellään ennakkoluulottomasti.
Kun kotimainen elokuva oli ennen lähinnä draamaa, synkkää ja realistista, nyt nähdään komediaa, kauhua ja kokeellista.
Elokuvataiteen laitoksen opettajat tekevät myös itse uudenlaista elokuvaa ja avaavat samalla uusia tulokulmia opetukseen. Esimerkiksi tänä syksynä ensi-iltansa saava Saara Saarelan ohjaama Veden vartija -elokuva, joka yhdistää scifiä ja draamaa, edustaa uutta suomalaisen tieteiselokuvan lajityyppiä, ja varsin ison mittaluokan tarinaa.
Parempi ymmärrys tarinankerronnasta
”Käsikirjoitus on kaiken perusta”, sanoo Raija Talvio, joka näkee nelikymmenvuotisen ammattiuransa perspektiivistä pitkän linjan muutoksen alan koulutuksessa.
Hän pitää merkittävänä menestyksen tekijänä alan koulutuksen vahvistamista 1990-luvulla: käsikirjoittajat nostettiin silloin selkeästi omaksi ammattikunnakseen ja aiheeseen on ollut tarjolla laadukasta koulutusta.
Mikä tärkeää, käsikirjoitusta opiskelevat myös muut kuin käsikirjoittajaopiskelijat. Eri pääaineiden opiskelijat opiskelevat laajasti myös muita kursseja, kuten äänisuunnittelua, ohjausta, dokumentaarista elokuvaa…
”Mitä enemmän on taitoja ja tietoja, sitä enemmän se vapauttaa mielikuvitusta”, Talvio toteaa.
Pitää olla myös kiinnostava tarina kerrottavana. Sellainen, joka on riittävän universaali: vaikka tekijän lähtökohdat ovat Suomessa, tarina puhuttelee myös muualla.
Viime aikoina noteeratuilla tekijöillä on taustallaan paljon koulutusta myös käsikirjoittamiseen.
”Pitkäjänteinen työ koulutuksessa alkaa näkyä, kun entiset opiskelijat ovat edenneet työelämässä ja urallaan”, sanoo Talvio.
Kotimaisissa elokuvatuotannoissa myös panostetaan yhä enemmän tarinan kehittelyyn, esimerkiksi dramaturgin käyttö on yleistynyt. Jos käsikirjoitukset ovat hyviä, ne pääsevät kansainvälisiin työpajoihin, missä niistä kehitetään yhä timanttisempia. Tämä puolestaan poikii paremmin myös kansainvälistä rahoitusta.
Yhä ammattimaisempia elokuvan tekijöitä
Yhtä jalkaa käsikirjoittajien kanssa myös tuottajien koulutus on ammattimaistunut.
Tuotantoprosessin kokonaisvaltaisen hallinnan lisäksi nykyään opetetaan kansainvälisen rahoituksen perusteita – myös ohjaajille. Tuottajien kasvanut ammattitaito on ollut menestyksen kannalta tärkeää: he ovat kyenneet liikkumaan kansainvälisissä rahoituspiireissä ja hankkimaan rahoitusta.
Yleisellä tasolla lisääntynyt kansainvälistyminen näkyy kauttaaltaan taiteen tekemisessä sekä koulutuksessa: elokuvan kaikkien alojen kansainvälistymistä ja kansainvälistä koulutusta on viime vuosina lisätty.
Suomalaiset elokuvatuotannot ovat kansainvälistyneet erityisesti 2020-luvun molemmin puolin. Tekijät ja tiimit ovat yhä kansainvälisempiä ja tuotannoille haetaan jo alun alkaen kansainvälistä rahoitusta. Rahoitusta puolestaan on saatavilla aiempaa enemmän niin pohjoismaisten kuin eurooppalaisten verkostojen kautta.
Myös elokuvan taiteellis-teknisten ammattilaisten, kuten kuvaajien, äänisuunnittelijoiden ja leikkaajien, osaaminen on vahvistunut yhä runsaampien kansainvälisen mittaluokan tuotannoissa.
Näiden ammattituotannoissa ulkomailla kouliintuneiden ryhmien osaaminen on kivijalka suomalaisen elokuvan menestyksessä.
”Visio yksin ei riitä, vaan taidot rakentaa visio näkyväksi ja kuultavaksi ratkaisevat lopputuloksen vaikuttavuuden”, sanoo elokuvauksen professori Rauno Ronkainen.
Samaan aikaan tutorointijärjestelmä elokuva-alan koulutuksessa on parantunut eli opiskelijat saavat enemmän palautetta töistään kuin aiemmin, ja he myös reflektoivat tekemistään enemmän. Kaikki tämä edesauttaa parempaa prosessinhallintaa ja laadukkaampaa luovan työn tekemistä.
Puolet elokuvista naisten tekemiä
Yksi merkittävä huomio viime vuosilta on, että puolet elokuvista on ollut naisten tekemiä – ensimmäistä kertaa suomalaisen elokuvan historiassa. Naisten ohjaamien ja tuottamien pitkien elokuvien määrä on kasvussa: vuonna 2021 Elokuvasäätiön ohjaajille antamasta tuesta 51 prosenttia meni naisille, kun osuus oli vuosina 2011–2015 vain neljännes.
”Kansainvälinen #metoo-liike mullistaa koko alaa vahvasti, mutta kulttuurinmuutos alalla alkoi jo ennen sitä”, sanoo Pahanhautoja-elokuvan tuottaneen Silva Mysteriumin tuottaja Mika Ritalahti, entinen elokuvataiteen laitoksen johtaja.
Hän näkee keskeisenä menestystekijänä elokuvantekijöiden monipuolistumisen ja etenkin naistekijöiden nousun eturintamaan.
”Sen myötä elokuvan naiskuva on muuttunut, ja elokuvaa tehdään nykyisin uusin, erilaisin tavoin. Uudet, ajankohtaiset ja kiinnostavat aiheet pääsevät esille ja kuten näemme, ne löytävät kaikupohjaa paitsi meillä myös muualla”, Ritalahti toteaa.
Uusi sukupolvi
Elokuvakriitikko, vapaa toimittaja Kalle Kinnusen mukaan suomalaisen elokuvan näkyvä käännekohta oli Juho Kuosmasen Hymyilevä mies -elokuvan menestys. Draamaelokuva palkittiin 2016 Cannesin elokuvajuhlilla Un certain regard -palkinnolla.
Uudenlainen suomenkielinen mustavalkoinen draamaelokuva löi läpi maailmalla.
”Tuon merkittävän tunnustuksen jälkeen asiat näyttivät Suomesta katsoen erilaisilta ja mielikuva suomalaisesta elokuvasta alkoi muuttua myös maailmalla”, Kinnunen pohtii.
Kehitys on ollut sen jälkeen valtavan nopeaa: vuonna 2021 Cannesissa oli peräti kolme suomalaista pitkää elokuvaa, kun edelliseen 25 vuoteen sinne on yltänyt vain Aki Kaurismäki.
Pitkäjänteinen työ elokuvan eteen kantaa hedelmää.
Kaiken takana ovat kuitenkin lopulta näkemykselliset tekijät, uusi lahjakas ja valveutunut elokuvantekijäsukupolvi, jolla on jo valmiiksi ovet auki maailmalle. He vievät vuorollaan osaamisensa ja näkemyksensä elokuva-alalle.
Kun he saavat töitään esille maailmalla, heitä myös tarkkaillaan jatkossa herkällä silmällä. Ovet ovat auki laadukkaalle elokuvalle.
Maailma muuttuu elokuva kerrallaan.
Elokuva peilaa aina aikaansa ja muuttuu, kun yhteiskunnan arvot ja toimintatavat muuttuvat. Elokuvakoulutuksen perustehtävä säilyy kuitenkin vuosikymmenestä toiseen varsin muuttumattomana. Koulutuksen tehtävänä on auttaa, tarjota tila ja työkaluja oman äänen ja taiteilijuuden löytämiseen.
Samalla elokuvakoulutuksella on Suomessa iso kansallinen tehtävä. Sen pyrkimyksenä on elokuvien ja muiden audiovisuaalisten teosten teknisen, taiteellisen ja sisällöllisen laadun säilyttäminen ja parantaminen. Samalla edistetään kotimaisen elokuvan menestystä alati muuttuvilla, kansainvälisillä markkinoilla.
Aalto-yliopiston elokuvataiteen laitos ELO tarjoaa ainoana Suomessa yliopistotason elokuvataiteen koulutusta. ELO kouluttaa kaikkien elokuvanteon osa-alueiden osaajia: ohjaajia, käsikirjoittajia, tuottajia, kuvaajia, äänittäjiä ja äänisuunnittelijoita, leikkaajia, lavastajia, pukusuunnittelijoita. Lisäksi ELOssa on mahdollista opiskella dokumentaarisen elokuvan ohjaamista sekä animaatiota. Suuri osa suomalaisen elokuvan ja tv-draaman nykyisistä ja tulevista tekijöistä on elolaisia, ja siten koulu vaikuttaa voimakkaasti alan kehitykseen. Siksi tämän päivän ELOn koulutuksen johtotähtiä ovat näkemyksellisyys, omaperäisyys ja moniäänisyys.
Built with Shorthand