Sotkuisen asiantuntijat

Rakasta itse ongelmaa, älä rakastu omaan ratkaisuusi

Pidätkö enemmän sellaisesta henkilöstä, joka sanoo: ”Tämä on ongelma” vai sellaisesta, joka sanoo: ”Minulla on ratkaisu”? Mitä mieltä olet sellaisesta, joka sanoo: ”Katsokaa, tässä on vielä viisi uutta ongelmaa”?

Muotoilijat eivät tyydy mihinkään ongelmaan sellaisenaan. Itse asiassa muotoilun yksi keskeisimmistä ominaisuuksista on pyrkimys löytää ongelmia. Kyseenalaistamisen kautta muotoilijat kaivautuvat ongelmien juurisyihin. Siksi he käyttävät merkittävän osan ajastaan ja energiastaan ongelman määrittelyyn ja uudelleenmäärittelyyn sen sijaan, että pyrkisivät välittömästi ratkaisemaan sen. Uteliaisuus ja avoin, tutkiva mieli antavat muotoilijoille mahdollisuuden heittäytyä kaaokseen. Se onkin välttämätöntä, kun puhutaan erityisen monimutkaisista asioista.  

Muotoiluprosessi on aina epävarma ja vaatii tuntemattoman sietämistä sekä riskinottoa. Parhaimmillaan sen lopputuloksena löytyy juuri oikea ongelma, jonka ratkaisulla saadaan aikaan haluttu lopputulos. 

Ja mikä parasta: kun muotoilijat ovat mestareita löytämään ongelmia ja insinöörit mestareita ratkomaan niitä, muodostavat he yhdessä ongelmanratkaisun unelmatiimin! 

Kurotaan kuilu umpeen empatialla  

Elämme innovaatioiden ja edistyksen aikaa. Innovaatiot ovat todella tärkeitä yhteiskunnan kehityksen kannalta, mutta ne tuovat mukanaan disruptiota: perustavanlaatuista muutosta siihen, mihin olemme tottuneet. Isot sosiaaliset, teknologiset ja poliittiset muutokset repivät auki kuiluja ihmisten väliin, kun osa sopeutuu uuteen ja osa ei. Tämä puolestaan ruokkii yhteiskunnallista polarisaatiota. Analyyttiset, tieteelliset menetelmät ovat erinomaisia, kun halutaan luoda innovaatioita. Mutta ne eivät ole kovinkaan toimivia, kun halutaan kuroa ihmisten välisiä eroja umpeen. 

Muotoilu ja luovat käytännöt ovat avoimempia mielipiteiden eroille ja pystyvät luontevasti käsittelemään asioita, jotka vaikuttavat olevan hyvin kaukana toisistaan. Muotoilun avulla on mahdollista löytää yhteistä maaperää ja saavuttaa ratkaisuja, jotka kaikki osapuolet voivat hyväksyä. Kaikki alkaa empatiasta.  

Muotoilijat ovat hyvin tarkkoja siitä, että käsiteltävän asian kaikki osapuolet tulevat huomioiduiksi. Tämä voi tarkoittaa yksilöitä tai ihmisryhmiä mutta myös ei-inhimillisiä osapuolia kuten muita lajeja tai eläviä järjestelmiä. Muotoilija pyrkii aina hahmottamaan maailman toisen silmin, ymmärtämään tämän roolin kokonaisuudessa. Näkemään, mitä ongelmia toinen kohtaa ja millaista hyötyä hänelle olisi saavutettavissa.    

Muotoilijat ovat todellisia muutoksen mahdollistajia. Empatian ja luottamuksen avulla he voivat edesauttaa muutoksen hyväksymistä. Luovat ammattilaiset ymmärtävät, että kyse ei ole pelkästään tavoitteista ja toimenpiteistä, siis järjestä. Sen sijaan mukana on aina tunteita, arvoja — järjenvastaisia elementtejä.

Ylitä itsesi, tee yhteistyötä!

Monimutkaisessa maailmassa yhteistyö on voimaa, mutta se ei ole aina helppoa. “Ihmiset rakastavat kaltaisiaan”, sanoi Aristoteles jo 2 300 vuotta sitten. Edelleen painimme saman asian kanssa: miten voimme tehdä yhteistyötä eroista huolimatta? Liian usein katsomme asioita omien ennakkoasenteiden ja vakiintuneiden toimintamallien sumentamien silmälasien läpi. 

Muotoilu hyväksyy erilaisuuden ja hylkää ajatuksen yhdestä ainoasta, oikeasta ratkaisusta. Muotoilijat pitävät monta tavoiteltavaa tulevaisuuden visiota pöydällä samanaikaisesti, ja kaikkia niitä kohti pyritään niin pitkään kuin mahdollista. Muotoiluprosessi kannustaa näkemään asioissa monia eri sävyjä ja tekemään kaikkia hyödyttäviä kompromisseja. Se on siis hyvin erilainen lähestymistapa kuin yhteen ratkaisuun lukittautuminen, mikä tarkoittaa väistämättä muiden ratkaisujen hylkäämistä.   

Muotoilussa yhteistyö nähdään laajempana kuin eri osapuolten osaamisen summana. Yhteistyö on ennen kaikkea toimintaa ja yhteistä oppimista tekemisen kautta. Jos halutaan pysyvästi ratkaista jokin ongelma, on välttämätöntä antaa kaikkien näkökulmien tulla esille, luovassa luottamuksen ilmapiirissä. Jokaisen ratkaisun osapuolen tulee olla aktiivinen tekijä, ei passiivinen sivustaseuraaja tai kohde. Kun ratkaisut luodaan yhdessä, ne voivat aidosti tulla todeksi.

Toimintaa!

Sotkuiset ongelmat eivät vain odottele rauhassa ratkaisuaan. Päinvastoin, niiden muuntumisvauhti on usein nopeampi kuin niihin reagoimisen vauhti. Paitsi että ongelmat ja ratkaisut kehittyvät jatkuvasti, ovat ne toisistaan riippuvaisia. Eli ongelman määrittely riippuu siitä, millaista ratkaisua siihen ehdotetaan ja päinvastoin.    

Muotoilijat pyrkivät taklaamaan tätä epävakautta nopeatempoisella toiminnalla. Prototyypit, testaaminen, kokeilu: näillä kaikilla keinoilla halutaan oppia lisää ongelmasta sekä niistä osapuolista, joita ongelma koskettaa. Toiminta on siis tiedon tuottamisen tapa. Ja kun tietoa ja oppimista kertyy, on helpompi tehdä valintoja siitä, mitä jatkaa ja kehittää, mitä hylätä. 

Prototyypit ovat keskeinen osa myös insinööritieteitä; niillä pyritään yleensä todentamaan, että jokin ratkaisu toimii käytännössä. Sen sijaan muotoilijoille prototyypit ovat tapa laajentaa ratkaisumahdollisuuksien kirjoa. Meidän tulisi paremmin hyödyntää näitä molempia lähestymistapoja!

Mielikuvituksen, ei ratkaisujen kriisi 

Asenteet, uskomukset ja arvot vaikuttavat ajatteluun ja ohjaavat toimintaa. Ei ole yhdentekevää, millainen ajattelutapa yksilöllä on: se näkyy elämäntyylissä, valinnoissa ja sinä, miten suhtautuu vaikeuksiin. Ajattelutapa on kuitenkin käsitteenä häilyvä, eikä siihen arjessa tule kiinnitettyä paljoakaan huomiota. Silti ajattelutavassa voi tapahtua merkittäviä siirtymiä, mikä puolestaan muuttaa perustavanlaatuisesti omia toimintamalleja. Ja koska nykyinen elämäntapamme on haitallinen koko planeetalle, on selvää, että tarvitsemme sekä ajattelutavan että toiminnan muutosta.  

Koko elintapaamme koskevaa muutosta on vaikeaa saada aikaiseksi, etenkin kun ihmiskunnalla ei ole konkreettista, jaettua näkemystä paremmasta huomisesta. Millainen on hiilivapaa maailma ja miten sinne päästään? Pystymme varmasti kuvittelemaan pieniä osasia tästä tulevaisuudesta, mutta se miten nämä osaset muodostavat kokonaisuuden on epäselvää. Tulevaisuudenkuva ei ole kirkas, ja sumussa on vaikea päästä eteenpäin. Voisi jopa väittää, että meillä on ennen kaikkea käsillä mielikuvituksen kriisi, ei niinkään ratkaisujen kriisi.  

Muotoilu, taide ja muut luovat käytännöt ovat mahtavia voimavaroja, kun halutaan kuvitella tulevaisuutta ja luoda vaihtoehtoisia visioita. Näistä innostavista visioista voidaan johtaa konkreettisia toimenpiteitä, askeleita kohti tätä tulevaisuutta. Ja vaikka luovilla menetelmillä ei tietenkään voida ennustaa tarkasti tulevaa, voidaan niiden avulla kannustaa toimintaan ja auttaa ymmärtämään syitä ja seurauksia.  

Myös ajattelutapoja ja kulttuuria on mahdollista muotoilla. Tämä on jatkuva prosessi, eikä siinä koskaan tule täysin valmista. 

Pois poteroista

Muotoilu yksin ei ratkaise maailman ongelmia. Mutta nivomalla yhteen muotoiluosaamista, insinööri- ja kauppatieteellista osaamista sekä politiikkaa pääsemme jo aika pitkälle. 

Yhteiskunta tarvitsee riittävästi ammattimaisia muotoilijoita ja muita luovia ammattilaisia, ja heidän tulisi sijoittua kaikille aloille: muotoilemaan, rakentamaan yhteistyötä ja tuomaan omaa erityisosaamistaan käyttöön. Muotoilun menetelmiä on mahdollista hyödyntää kaikissa rakenteissa ja prosesseissa, tuotetasolta maailman viheliäisiin ongelmiin saakka. Tämän lisäksi yleinen muotoiluajattelu ansaitsee nykyistä enemmän arvostusta ja tilaa. Muotoilullista ajattelutapaa voi kuka tahansa viedä eteenpäin. 

Käynnissä oleva siirtymä kestävämpään elämään on todennäköisesti elinaikamme suurin kulttuurinen ilmiö. Ihmiskunta on saavuttanut sen yhteydessä jo monta erävoittoa, mutta koko pelin suurimmat haasteet ovat vielä ratkaisematta. Muotoilu ja luovat käytännöt saattavat olla juuri se tarvittava puuttuva palanen, joka vauhdittaa muutosta ja auttaa saamaan sen kunnialla maaliin. Nämä luovat keinot ovat aivan nenämme edessä. Otetaan ne käyttöön!