Muotoilu ajaa muutosta eteenpäin

Julia Lohmannin näyttävä merileväpaviljonki oli esillä Maailman talousfoorumissa Davosissa 2020, missä se kannusti tekemään vaikeita päätöksiä ja käynnistämään ’tekemishautomoita’. Installaatiollaan Lohmann halusi korostaa, että muotoilulla voi olla merkittävä rooli laajan mittakaavan muutosten toteuttamisessa. Mutta meidän tulee määritellä muotoilu uudelleen: sen sijaan, että 'teemme esineitä', meidän tulee ajatella, että 'mahdollistamme kestävän muutoksen'. Paviljonki edusti Department of Seaweediä, 'merilevien laitosta’, Julia Lohmannin perustamaa avointa yhteisöä, joka pyrkii edistämään merilevän käyttöä valmistusmateriaalina.

Maailman johtajat kokoontuvat vuosittain tammikuussa Maailman talousfoorumin (World Economic Forum) vuosikokoukseen Davosissa, Sveitsissä. Vuonna 2020 foorumin tärkeimmät kokoussalit yhdistävällä käytävällä osallistujat pääsivät osaksi Lohmannin moniaistista Hidaka Ohmu -merileväpaviljonkia. Paviljonki edustaa Department of Seaweediä, 'merilevien laitosta’, Julia Lohmannin perustamaa avointa yhteisöä, joka pyrkii edistämään merilevän käyttöä valmistusmateriaalina. Merileväteoksillaan Lohmann liittyy Greta Thunbergin, Sylvia Earlen ja Al Goren kaltaisten aktivistien joukkoon, kehottaen valtaapitäviä tekemään kiireellisiämuutoksia ilmastokriisin ratkaisemiseksi.

Merilevä on yksi harvoista raaka-aineista, joita voidaan hyötykäyttää kestävästi. Se kasvaa nopeasti ja on kuin valtamerten bambu. Merilevä ei ole pelkkä raaka-aine, vaan se elvyttää rehevöityneitä meriekosysteemejä. Voimme käyttää sitä lannoitteena, sisustuksessa ja tekstiileissä sekä muuttaa siitä muoviksi, biopolttoaineeksi tai väriaineeksi. Kasvaessaan levä puhdistaa meristä haitallisia ylimääräisiä ravinteita, esimerkiksi maatalouden valumia tai kalanviljelylaitosten ulosteita. 

Merilevä edustaa yhtä mahdollista tulevaisuutta, jossa onnistumme tutkimaan ja löytämään kestävämpää materiaalista maailmaa. Mutta The Department of Seaweed -yhteisö haluaa vielä enemmän: integroida muotoilun menetelmät päätöksentekoon ja aktivoida siten ihmiset muutokseen. Muotoilulla on ollut merkittävä rooli nykyisen, ylikulutukseen perustuvan järjestelmämme rakentamisessa, joten muotoilijoilla on velvollisuus yrittää löytää myös uusia, kestävämpiä ratkaisuja. Julia Lohmann peräänkuuluttaakin uusia tapoja toimia loputtomien kokousten ja raporttien sijaan. 

Davosissa, The Department of Seaweedillä oli kolme keskeistä viestiä päättäjille:

Ensinnäkin, ole tietoinen jokaisesta päätöksestäsi. Opi kysymään lupa lastenlastenlapsiltasi. Onko se, mitä nyt teen, todella tarpeen heidän näkökulmastaan?

Toiseksi, tee asiat toisin. Maailmassa on valtavasti ajatushautomoita, mutta tarvitsemme lisää 'tekemishautomoita'. Tiedämme jo, mitä meidän on tehtävä, joten meillä ei ole varaa käyttää aikaamme uusien suositusten kirjoittamiseen. Meidän on toimittava nyt. Lohmann ehdottaa, että muotoilu sisällytetään päätöksentekoprosesseihin – muotoilu on tekemisen tieteenala.

Kolmanneksi, aloita korjaavien toimenpiteiden tekeminen. Meidän on oltava ketterämpiä ja rakennettava lisää yhteyksiä tieteen ja yhteiskunnan välille.

Muotoilulla voi olla rooli laajan mittakaavan muutosten toteuttamisessa, sillä muotoilu tekee abstrakteista asioista konkreettisia. Muotoilijat voivat auttaa ihmisiä ymmärtämään tiedettä. Tiede puolestaan antaa työkaluja, joilla voimme vastata edessämme oleviin ilmastokriisin monimutkaisiin ongelmiin — ihmiskunnan kaikkien aikojen suurimpaan haasteeseen. Muotoilun tarkoitus on kuitenkin määriteltävä uudelleen: sen sijaan, että 'teemme esineitä', meidän tulee ajatella, että 'mahdollistamme kestävän muutoksen'. Tämä itsessään on iso ajattelumallin muutos. On muotoilijoita, jotka haluavat työskennellä tällä tavalla, mutta heille ei ole vielä tarpeeksi toimeksiantoja, jotta he elättäisivät itsensä.