Hyönteishotelli, jossa ihmisenkin on hyvä olla
Savesta rakennettu, kasvien kansoittama Alusta on pölyttäjien pyhättö ja kaikkien elollisten kohtaamispaikka.
Teksti Minna Hölttä, kuvat Anne Kinnunen, Maiju Suomi ja Elina Koivisto, videot Anna Berg
Ensin katse kiinnittyy satavuotiaiden kivitalojen välissä villinä rehottavaan kasviloistoon.
Sitten huomion varastaa variksenpoika.
Kuva: Minna Hölttä
Kuva: Minna Hölttä
Arkkitehdit Maiju Suomi ja Elina Koivisto kertovat, että sen nimi on Arminius, tuttaville Armi, ja että se on Alusta-paviljongin vakiovieras.
Alusta on Suomen ja Koiviston ajatuksesta lähtenyt kohtaamispaikka Helsingin keskustassa, Arkkitehtuurimuseon ja Designmuseon pihalla.
Elina Koivisto ja Maiju Suomi. Kuva: Anni Koponen
Elina Koivisto ja Maiju Suomi. Kuva: Anni Koponen
Koivisto osoittaa katulampun päällä tilannetta tarkkailevaa suurta varista.
”Korkeasaaresta kerrottiin, ettei yksinäisestä variksenpoikaisesta tarvitse huolestua – emo on lähistöllä ja tuo sille silloin tällöin ruokaa.”
Armi tökkää tomerasti nokkansa edessään olevaan lahopuuhun ja nappaa välipalaa.
Se on jo tajunnut Alustan idean.
Autiolle pihalle kasviloistoa
Kivetylle pihalle on rakennettu savesta matalia muureja. Ne muodostavat istuskelupaikkoja ja kulkureittejä ja kehystävät suuria istutussäkkejä, joissa kasvaa yli tuhat isompaa ja pienempää kasvia.
Pari kuukautta sitten näky oli aivan erilainen, Suomi kertoo. Piha toimi lähinnä parkkipaikkana.
Rakentamisessa on käytetty massiivisavimuurausta sekä poltettuja ja polttamattomia tiiliä. Osa tiilistä on muurattu lappeelleen niin, että muurit ovat täynnä koloja.
”Moni kävijä on hihkaissut, että tämähän on kuin jättimäinen hyönteishotelli”, Suomi hymyilee.
Kuvaus on osuva – vaikkei täysin kattava.
Alusta-paviljonki on osa Suomen Akatemian BIWE-hanketta, joka pyrkii palauttamaan luonnon monimuotoisuutta tiheästi asutuille alueille.
Runsas kasvi- ja eläinlajien kirjo on kaiken elämän edellytys – ja vakavasti uhattuna. Hallitustenvälisen luontopaneeli IBPESin mukaan sukupuutto uhkaa maailmassa jopa miljoonaa eläin- ja kasvilajia.
Monimuotoisuutta nakertaa erityisesti elinympäristöjen väheneminen, pirstoutuminen ja yksipuolistuminen. Alusta-paviljongin yksi tavoite onkin limittää uudelleen ihmistä ja luontoa tarjoamalla pölyttäjille suojapaikkoja ja ruokaa keskellä kaupunkia.
Maiju Suomi ja Elina Koivisto ottivat heti suunnittelun alussa yhteyttä Helsingin yliopiston ekologian tutkijoihin. He kertoivat, että jos sopivia kasveja on tarjolla, Helsingin keskustassa viihtyvät esimerkiksi erakkomehiläiset, erilaiset perhoset ja kimalaiset.
Koska pölyttäjät eivät ole kaikkiruokaisia, kukkivia kasveja tarvittiin montaa sorttia. Suomi ja Koivisto saivat ekologi Johanna Huttuselta pitkän listan sopivista luonnonkasveista ja puutarhan perennoista ja suunnittelivat sen avulla kasvivalikoiman, joka kukkisi läpi kasvikauden. Moni niistä jää talvella talventörröttäjiksi, jotka tarjoavat kasvukaudenkin jälkeen eläimille suojaa ja linnuille siemeniä.
Ekologien vinkkauksesta Alustaa täydennettiin lahottajasienten kansoittamilla pölkyillä. Kun lahottajasienet hajottavat puuta, syntyy koteja ja ravintoa monille hyönteisille.
”Ajatus on, että sitten kun rakennelma on valmis, luonto ottaa vallan ja rakentaa tämän loppuun”, Suomi sanoo.
Luonnon monimuotoisuutta voidaan edistää monella tasolla, maankäytön suunnittelusta kaupunki- ja rakennussuunnitteluun, arkkitehdit korostavat. Monipuolisempi kaupunkiluonto lisää tutkitusti myös ihmisten hyvinvointia ja lievittää ilmastonmuutoksen tuomia ääri-ilmiöitä.
Materiaali tekee hyvää
Alusta-paviljonki on avoinna kesän 2023 loppuun. Sen jälkeen rakennelma puretaan ja kasvit jatkavat elämäänsä toisaalla.
Yleensä väliaikaiset rakennelmat tehdään puusta. Se on kevyttä ja helppoa kuljettaa.
Puuta pidetään myös ekologisena rakennusmateriaalina.
Mikään kaikki rakentamisen haasteet ratkaiseva hopealuoti se ei kuitenkaan ole, Koivisto korostaa.
”Rakennusmateriaaleissa pitäisi aina miettiä, mistä ne tulevat, miten ne otetaan, mitä ne tekevät osana rakennusta ja mitä niille tapahtuu sen jälkeen.”
Metsissä elää maailman laajin lajikirjo. Pelkästään Suomen metsät tarjoavat kodin 20 000 lajille: nisäkkäille, linnuille, hyönteisille, kasveille ja sienille. Amazonin sademetsästä lajeja löytyy yli 3 miljoonaa. Kasvavat hakkuumäärät kaventavat luonnon monimuotoisuutta ja syövät hiilinieluja.
Savi saadaan maan pintakerroksista, heti humuskerroksen alapuolelta, joten sen kaivaminen ei vaadi syviä kaivoksia kuten kalkin. Monet savenottopaikat ovat maatalouskäytöstä poistettuja peltoja, jotka myöhemmin voidaan ennallistaa esimerkiksi lintulammiksi.
Suomessa savea löytyy monen omalta koti- tai mökkipihaltakin. Se on ikivanha, helposti työstettävä ja edullinen rakennusmateriaali. Poltetut savitiilet voi kierrättää ja polttamattoman saven murentaa takaisin luontoon.
Savi myös puhdistaa ilmaa ja tasaa kosteutta. Ympäristöministeriön ja suomalaisyliopistojen ja -yritysten Ecosafe-hankkeessa havaittiin, että kun lämpöeristeenä käytettävään kutterilastuun sekoitettiin savea, ilmaan haihtuvien orgaanisten yhdisteiden (tVOC) määrä romahti lähes nollaan.
”Rakennuksilla on materiaaleja, joista voi saada kemiallisen palovamman, jos niitä koskee ilman täysiä suojavarusteita. Savi taas on niin turvallista, että sitä voi vaikka syödä. Olemme tottuneet mittaamaan rakennusmateriaalin haitallisuutta maksimirajoilla, joita ne eivät saa ylittää. Entä jos etsisimmekin vaihtoehtoja, joista ei ole haittaa lainkaan tai jotka tekevät meille hyvää?” Koivisto kysyy.
Inho, kiinnostus, välittäminen
Auringon lämmittämällä savimuurilla on hyvä istua. Multa tuoksuu ja muurin pinta tuntuu sormissa miellyttävän rosoiselta.
Arkkitehtuuri voi tehdä hyvää monella tavalla.
Suomi ja Koivisto kuvaavat nykyarkkitehtuuria katsomiskeskeiseksi. Koska näköaisti on kaukoaisti, arkkitehtuuri jää helposti etäiseksi; kauniiksi kuviksi lehdissä ja Instagramissa.
Vähän kuin suhteemme luontoon, Suomi ja Koivisto sanovat.
Alusta antoi heille tilaisuuden tehdä kokeellista, kunnianhimoista ja ekologista arkkitehtuuria, joka koskettaa monia aisteja eikä eristä luontoa ja ihmistä toisistaan.
Haave oli kytenyt molempien mielissä jo pitkään. Isojen toimistojen laiva tuntui kääntyvän tuskallisen hitaasti ja opettaessa ei itse päässyt työntämään käsiään saveen.
Suomi muistaa kirkkaasti hetken, joka sysäsi ajatusta eteenpäin.
”Istuin puutarhassa lukemassa kirjaa ja juomassa kahvia. Vieressä oli saviruukku, jonka alta paljastui kamalasti matoja. Ensimmäinen reaktio oli inho, mutta kun hiljensin tahtia ja vain nautin alkukesän päivästä, aloinkin seurata matojen liikettä kiinnostuneena. Paneuduin takaisin kirjaan ja kahviin ja sitten madot olivatkin poissa, ja huomasin kaipaavani niitä. Aloin pohtia, voisimmeko rakentaa paikan, joka toistaisi kokemuksen – jossa voisi siirtyä inhosta kiinnostukseen ja välittämiseen.”
Paviljonki sai nimensä, koska moni asia pitää ajatella alusta. Samalla se on myös alusta ympäristökeskustelulle, yhdessä tekemiselle ja erilaisille tapahtumille.
Alustan rakentamiseen osallistui 50 arkkitehtiopiskelijaa. Alustassa on jo pidetty lasten savityöpajoja sekä kuvataidekasvattajaopiskelijoiden järjestämät ötköt eli ötökkäetkot, jossa kävijät pääsivät kattamaan pöydän hyönteisille. Paviljongissa järjestetään myös kulttuurin luontosuhteeseen pureutuva luentosarja, jonka aiheita ovat muun muassa empaattinen muotoilu, ympäristökriisin herättämät tunteet ja huolenpito arkkitehtuurissa.
”Huolenpito on hurjan tärkeä sana”, Maiju Suomi sanoo.
”Se on sekä välittämistä ja huolehtimista että huolen pitelyä ja kannattelua. Halusimme luoda turvapaikan, jossa voi käsitellä ympäristöahdistusta ja avautua uusille ajatuksille. Esimerkiksi sille, että jokaisella hyönteisellä ja variksenpojalla on tässä maailmassa itseisarvonsa.”
Alusta on osa arkkitehti Maiju Suomen taiteellista väitöskirjatutkimusta Aalto-yliopiston muotoilun laitoksella. Samalla se toimii koelaboratoriona arkkitehti Elina Koiviston luonnonmateriaalien rakennuskäyttöä tarkastelevassa tutkimuksessa. Elina Koivisto työskentelee myös rakennesopin yliopisto-opettaja Aalto-yliopistossa.
Alustan rakentaminen on toteutettu yhteistyössä Raision seudun koulutuskuntayhtymän savirakentajalinjan kanssa. Hankkeen toteutuksessa ovat olleet mukana mukana Wienerberger Oy, Kekkilä Oy, Fiskars, ABL-laatat, Hyötykasviyhdistys, Iki Carbon, Ilmarinen, Kääpä Biotech, Stark Suomi Oy ja Uula Color Oy. Hankkeen suunnittelu ja toteutus on tapahtunut Kordelinin säätiön, Taiteen edistämiskeskuksen ja Greta ja William Lehtisen säätiön tuella.
Alustan ohjelmaan voit tutustua täällä.
Alusta-paviljonki on Aalto-yliopiston Designs for a Cooler Planetin sateellittinäyttely.
Built with Shorthand