Ikuiset materiaalit

Ovatko biomateriaalit ratkaisu?

Irene Purasachit, Flower matter

Irene Purasachit, Flower matter

Väestönkasvu ja yleinen elintason nousu verottavat planeettamme resursseja ellemme onnistu uudistumaan ja löytämään kestäviä, edullisia vaihtoehtoja.

Forests through Design photo: Saara Kantele

Forests through Design photo: Saara Kantele

Forests through Design photo: Saara Kantele

Ihmiskunta tarvitsisi vuosittain 1,6 maapalloa kattaakseen nykyisen materiaalien kulutuksen — ja tarve tuplaantuu vuoteen 2050 mennessä.

Kuva: Valeria Azovskaya

Kuva: Valeria Azovskaya

KULUTAMME JA ROSKAAMME LIIKAA: 

 

100 miljoonaa barrelia: keskimääräinen päivittäinen öljyn kulutus maailmanlaajuisesti.

 

300 miljoonaa tonnia muovia tuotetaan joka vuosi, ja vain alle 10 % muovista kierrätetään.

 

Vuoteen 2050 mennessä ja painona mitattuna merissämme saattaa olla enemmän muovia kuin kalaa. Elintarvikemuovi on yleisin vesistöjen roskalaji.

 

Elektroniikkajätteen määrä kasvoi 38 % vuosina 2010-19, jätteestä kierrätetään alle 20 %.

 

 

TAVOITTEEMME ON TÄYSI SIIRTYMÄ KIERTOTALOUTEEN ELI IKUISESTI KIERRÄTETTÄVÄT MATERIAALIT! 

Vaadittu muutos on niin kokonaisvaltainen, että irralliset teot tai hankkeet eivät yksinään riitä toteuttamaan tätä siirtymää. Tarvitaan kokonaisvaltaista ajattelua ja uusia menetelmiä innovoida, löytää luonnonmukaisia vaihtoehtoja sekä tunnistaa ne kohdat, joita muutamalla saadaan aikaan suurinta muutosta.


Muotoilu on erityisen tehokas tapa lähestyä isoja, moniulotteisia ja hankalia kokonaisuuksia. Lisäksi muotoilun ytimessä on yhteistyö muiden alojen huippuosaajien kanssa. Seuraavassa esittelemme muutamia kiinnostavia biomateriaalihankkeitamme.


Esittelemme seuraavassa valikoituja Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun tutkijoiden ja opiskelijoiden töitä:

Biomateriaalit ovat tulevaisuutta 

 

CHEMARTS on Aalto-yliopiston Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun (ARTS) ja Kemian tekniikan korkeakoulun (CHEM) vuonna 2011 alkanut yhteistyö. CHEMARTSin ideana on innostaa tulevat muotoilijat ja materiaalitutkijat työskentelemään yhdessä biopohjaisten materiaalien parissa, lähtökohtana luonnonvarojen kestävä käyttö ja tavoitteena innovatiiviset materiaaliratkaisut.

Vuosittain järjestetään kaikille Aalto-yliopiston opiskelijoille avoimia kursseja ja tehdään yhteistyötä eri kouluasteiden kanssa.


Kuvat: Eeva Suorlahti

Uusiutuva ja biohajoava vaihtoehto muovikääreille    

Vihannesten ja hedelmien pakkaaminen vähentää ruokajätettä, sillä se suojaa niitä iskuilta ja taudinaiheuttajilta ja saa ne kestämään tuoreena pidempään. Kääntöpuolena pakkauksista kertyy kuitenkin melkoinen määrä muovijätettä. Mitä jos päivittäin poisheitetyille miljoonille muovikääreille olisi uusiutuva ja biohajoava vaihtoehto?  

 

Neljä Aallon opiskelijaa, Ena NaitoLouise KallaiEmilia Ikävalko ja Sari Kupiainen  kehittivät täysin uudenlaisen keinon kurkkujen pakkaamiseen: vihannes dipataan kasvipohjaiseen seokseen, joka kuivuu muutamassa sekunnissa ja muodostaa kurkun pinnalle läpinäkyvän suojakalvon. DipWrap palkittiin kansainvälisessä Biodesign Challenge -kilpailussa.  

 


Kuvat: Ena Naito, Louise Kallai, Emilia Ikävalko, Sari Kupiainen 

"Kukkaisnahkaa" 

 

Leikkokukkia tuotetaan paljon mutta niiden elinikä on lyhyt. Ja peräti 40 % leikkokukista päätyy jätteeksi ennen kuin ne ehtivät kuluttajien kotiin saakka.

Flower Matter muuttaa kukkaisjätteen paperi-, bionahka- ja biovaahtomateriaaliksi.

  

 

Kukkien varsissa ja lehdissä on kuituja, jotka voidaan prosessoida selluloosamassaksi. Terälehdissä on vähemmän kuituja mutta niiden väreistä saadaan pigmenttiä. Näistä kahdesta voidaan valmistaa lukematon määrä erilaisia biomateriaaleja, esimerkiksi nahan tai muovin kaltaisia materiaaleja korvaamaan kemikaalipitoisia materiaaleja.

 


Kuvat: Irene Purasachit

Sienistä valmistettu antibakteerinen laastari

 

Betulina on laastari, joka on valmistettu pökkelökäävästä — ikiaikaisesta Pohjolan kansanrohdosta. Pökkelökääpä on luontaisesti antibakteerinen.

 

Laastarissa on kolme kerrosta: vedenkestävä kitiinikuori, ihoystävällinen liimapinta ja pehmeä, hoivaava kerros. Kaikki kerrokset ovat maatuvia ja täysin luonnonmukaisia.

  


Kuvat: Mikko Raskinen (1), Esa Kapila (2&3)

Yksi mahdollinen tulevaisuuden visio: merilevä 

 

Department of Seaweed, 'merilevien laitos’, on professori Julia Lohmannin perustama yhteisö, joka pyrkii edistämään merilevän käyttöä valmistusmateriaalina.

Merilevä on yksi harvoista raaka-aineista, joita voidaan hyötykäyttää kestävästi. Se kasvaa nopeasti eli on kuin valtamerten bambu. Merilevä ei ole pelkkä raaka-aine, vaan se elvyttää rehevöityneitä meriekosysteemejä. Voimme käyttää sitä lannoitteena, sisustuksessa ja tekstiileissä sekä muuttaa siitä muoviksi, biopolttoaineeksi tai väriaineeksi. Kasvaessaan levä puhdistaa meristä haitallisia ylimääräisiä ravinteita, esimerkiksi maatalouden valumia tai kalanviljelylaitosten ulosteita. 

 

Merilevä edustaa yhtä mahdollista tulevaisuutta, jossa onnistumme 
löytämään kestävämmän materiaalisen maailman. Mutta The Department of Seaweed -yhteisö haluaa vielä enemmän: integroida muotoilun menetelmät päätöksentekoon ja aktivoida siten ihmiset muutokseen. Muotoilulla on ollut merkittävä rooli nykyisen, ylikulutukseen perustuvan järjestelmämme rakentamisessa, joten muotoilijoilla on velvollisuus yrittää löytää myös uusia, kestävämpiä ratkaisuja. Julia Lohmann perään-kuuluttaakin uusia tapoja toimia loputtomien kokousten ja raporttien sijaan.


Kuvat: Mikko Raskinen (1,2) & Julia Lohmann (3)

Woad dried seaweed. Photo: Julia Lohmann

Uusiutuvaa aurinkoenergiaa 

 

  

Aurinkoenergia on uusiutuvaa, sillä auringonvalo ei ehdy koskaan. Mutta se ei tarkoita, että aurikopaneelit olisivat automaattisesti kestävän kehityksen mukaisia. Niissä käytetään mm. kaivosteollisuuden tuotteita, jotka eivät ole uusiutuvia. Voisimmeko suunnitella 100 % kierrätettävän aurinkokennon?

 

Vuodesta 2017 lähtien Aamo ArtScience -ryhmä on kehitellyt aurinkokennoja, joissa hyödynnetään marja-aroniasta uutettuja luonnonvärejä. Teknologisen tutkimuksen lisäksi ryhmä on halunnut tutkia tieteen ja taiteen välistä rajapintaa ja ruokkia siten luovuutta.

 

Blck Vlvt” -hanke yhdistää kuuluisan taiteilijan JMW Turnerin maaluksen ja aroniavärillä maalatun aurinkopaneelin.

  

Kuvat: Anne Kinnunen

Lahjoittamalla Aalto-yliopiston Taiteiden ja suunnittelun korkeakoululle autat vauhdittamaan siirtymistä kohti kestävää elämää!