Hyvinvointiarkkitehtuuri luo ympäristöjä, joissa on hyvä olla
Terveyden ja hyvinvoinnin arkkitehtuurin tehtävä on luoda ympäristöjä, jotka lisäävät hyvinvointia. Vallalla oleva suunnittelukulttuuri ei kuitenkaan riittävästi huomioi inhimillisiä tarpeita, mikä näkyy hyvinvoinnin puutteena.
”Voimme tukea hyvää elämää paremmalla suunnittelulla”, sanoo Aalto-yliopiston terveyden ja hyvinvoinnin arkkitehtuurin professori Laura Arpiainen.
”Rakennettu ympäristö vaikuttaa meihin ja hyvinvointiimme valtavasti, sen on oltava taitavasti suunniteltu sekä ihmislähtöiseksi että joustavaksi. Nämä yksinkertaiset asiat eivät aina ole keskiössä tehokkuutta korostavassa ajattelussamme”, Arpiainen sanoo.
Ylitehokkaat asuinalueet, keskitetyt palvelut ja massiiviset sote-keskukset nähdään kustannustehokkaina ratkaisuina. Ne eivät kuitenkaan välttämättä lisää hyvinvointia – millä on myös hintansa.
Asuinympäristöä tiivistettäessä sosiaalisten kohtaamisten paikat muuttuvat ja voivat jopa hävitä. Palveluita keskitettäessä puolestaan etäisyys palveluihin kasvaa, mikä vaikuttaa niiden saavutettavuuteen, erityisesti kaikkein heikoimmassa asemassa olevilla, selviää Aalto-yliopiston Lähiöpride-tutkimuksesta.
Ihmiskeskeisyyden tarve korostuu etenkin terveydenhoidossa, mutta on tärkeää myös kaikessa muussa suunnittelussa, mukaan lukien kaupunki- ja maisemasuunnittelu.
”Sairaanhoidon prosessi ja sen tekniset vaatimukset ovat tilojen suunnittelussa äärimmäisen tärkeitä, mutta pitää myös ymmärtää, että sairaanhoitopalveluiden käyttäjät ovat ihmisiä”, Arpiainen toteaa.
”Hoidamme sairauksia ja suunnittelemme tehokkaita sairaalaympäristöjä, mutta ilman kärjistystä voi sanoa, että huonot tilat tekevät ihmiset vielä sairaammiksi! Tähän täytyy rohkeasti puuttua. Tarvitsemme uudenlaista suunnittelukulttuuria.”
Arpiainen peräänkuuluttaa paradigman muutosta paitsi suunnittelijoilta, myös rakennuttajilta ja päättäjiltä. ”On ymmärrettävä, että on tehtävä toisin. Rakennusten ja tilojen tulee sopeutua ihmiseen eikä toisinpäin.”
“Ihmisen ja rakennetun ympäristön välisen suhteen tulee olla positiivinen.”
Teknologia tarvitsee rinnalleen ihmiskeskeistä ymmärrystä
Väestö vanhenee ja samaan aikaan huoltosuhde heikkenee: yhä pidempään eläviä suomalaisia on hoitamassa yhä vähemmän auttavia käsiä.
Niin perusterveydenhoidon kuin esimerkiksi ikääntyneiden ja muistisairaiden palveluiden ongelmiinkin ratkaisua haetaan tehostamisen ohella kuumeisesti teknologiainnovaatioista, jotka parantavat elämänlaatua monella tapaa. Ikääntyneiden usein alentuneet kognitiiviset kyvyt asettavat kuitenkin rajoituksia uusien prosessien oppimiselle ja teknologian käytölle.
Teknologia ei siis yksin riitä. Tarvitaan ihmiskeskeistä lähestymistapaa ja hyvän elämän edellytysten uudelleen arviointia.
Tuen ja hoidon tuominen koteihin on jo nykypäivää, ja tulevaisuuden kodit tuleekin suunnitella niin, että ne soveltuvat iän ja elämäntilanteiden edellyttämiin muutoksiin.
”Ympäristö voi myös hoitaa terveyttä mahdollistamalla aktiivista ja itsellistä elämää”, Arpiainen huomauttaa.
Aalto-yliopiston vetämä Monimuotoista Integroitua Asumista muistisairaille (MonIA) -hankekonsortio on kehittänyt ratkaisuja asumispalveluiden tarjonnan monipuolistamiseksi ja muistisairaiden osallisuuden tukemiseksi yhteiskunnassa. Keskeisiä ovat ratkaisut, jotka lisäävät omaehtoisen asumisen mahdollisuuksia, vähentävät tarvetta laitosasumiseen ja asukkaan muuttamista pois tutusta asuinympäristöstä toimintakyvyn heiketessä.
Käyttäjälähtöinen suunnittelu, osallistavat prosessit ja kaikkien viiteryhmien mukaan ottaminen on suunnittelussa ensiarvoisen tärkeää. Henkilökunnan viihtyisyys on myös huomioitava: kaikki merkittävät länsimaiset barometrit ennustavat sote-alan tulevaisuudessa kärsivän rekrytointipulasta, joten tilojen suunnitteleminen korkeatasoisiksi ja miellyttäviksi työympäristöiksi on myös järjestelmän tulevaisuuskapasiteetin kannalta ratkaisevaa.
Kuvat Lasse Tikkamäen lopputyöstä tulevaisuuden sote-keskus -kurssilla syksyllä 2022
Kuvat Lasse Tikkamäen lopputyöstä tulevaisuuden sote-keskus -kurssilla syksyllä 2022
Hyvinvointi on ymmärrettävä holistisesti – niin myös arkkitehtuuri
Laura Arpiainen on Aalto-yliopiston, ja samalla koko Suomen, ensimmäinen terveyden ja hyvinvoinnin arkkitehtuurin professori. Professuuri yhdistää terveyden ja hyvinvoinnin sekä ihmiskeskeisten elinympäristöjen suunnittelun, jotka ovat molemmat Aalto-yliopiston tutkimuksen avainalueita. Tavoitteena on ihmisen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin huomioiminen hoitopalvelujen ja -ympäristöjen sekä tietenkin myös asumisen ja kaupunkien suunnittelussa.
Arpiainen suosittelee palaamista holistiseen ymmärrykseen hyvinvoinnista: nykyisissä visioissa ja suunnitelmissa usein unohdetaan ihminen ja luonto. Hän huomauttaa, että voimme saavuttaa todella paljon suunnittelemalla ja käyttämällä ympäristöämme hyvin: voimme siis luoda ympäristöjä, jotka tuottavat ja lisäävät terveyttä.
Hän iloitseekin siitä, että arkkitehtuurin alalla pohditaan yhä enemmän sitä, millaisia yhteiskunnallisia ja yksilöllisiä seurauksia rakennuksilla ja rakentamisella yleensä on.
Perinteisiä arkkitehtonisia arvoja – kuten estetiikkaa, kulttuurisidonnaisuutta, materiaalisuutta, massoittelua ja kolmiulotteista tilasommittelua – arvioidaan yhä useammin sen kautta, miten ne vaikuttavat käyttäjiinsä. Arkkitehtuuri ei ole vain sitä mitä se on, vaan olennaista on mitä siitä seuraa.
Kuvat Iiris Uusi-Kilposen lopputyöstä Malmin kinos
Kuvat Iiris Uusi-Kilposen lopputyöstä Malmin kinos
Hyvä suunnittelu tukee hyvinvointia ja ilmastonmuutokseen sopeutumista
Millaista suunnittelun sitten pitäisi olla? Ihmiskeskeisesti suunnitelluissa tiloissa elämänlaatu säilyy mielekkäänä ja tilat selkeinä ja ymmärrettävinä. Hyvä hoitoympäristöjen suunnittelu huomioi kaikki aistit.
Keskeisiä hyvinvoinnin tekijöitä ovat muun muassa suhde luontoon – yhteys maisemaan ja miellyttäviin näkymiin – luonnonvalo, värit, materiaalit sekä virkistysmahdollisuudet. Myöskään inhimillisiä arvoja, kuten iloa, kauneutta ja nautintoa ei pidä unohtaa.
Mikä parasta, nämä ratkaisut eivät lähtökohtaisesti ole kalliita. Kansainvälisissä tutkimuksissa on todettu, että suunnitteluratkaisuilla voidaan vähentää julkisia menoja. Sosiaali- ja terveydenhuollon menot syntyvät toiminnasta – rakentamisen osuus kustannuksista jää pieneksi.
Rakennetun ympäristön suunnittelulla voidaan säästää toiminnasta syntyviä kustannuksia pitkällä aikavälillä ja lisätä myös henkilökunnan työhyvinvointia.
”Osaamisen puutteesta ei sinänsä ole kyse, vaan arvovalinnoista. Me pystymme tekemään asiat paremmin. Sen sijaan että suunnittelemme ja rakennamme ahtaita koppeja tai massiivisia keskuksia, meidän tulisi luoda viihtyisiä ja muunneltavia tiloja, joissa haluamme asioida, elää ja vanheta”, Arpiainen sanoo.
Hyvin suunnitellut ympäristöt myös sopeutuvat ilmastonmuutokseen ja jopa lieventävät sitä – esimerkkinä vaikkapa kuumuuspiikkejä vähentävät vaaleat materiaalit, tai vilpoisat ja varjoa luovat puuistutukset. Kaupunkien viheralueet ovat yhä keskeisempiä niin ilmastonmuutoksen kuin hiilinielujenkin kannalta. Ennen kaikkea ne lisäävät kaupunkilaisten hyvinvointia.
Arpiainen pitää Aalto-yliopistossa kollegansa, kestävän rakentamisen professori Matti Kuittisen kanssa suosittua ’Climate change, Health and Architecture’ -jatko-opintokurssia, joka keskittyy ilmastonmuutokseen ja sen suhteeseen ihmisen toimintaan, arkkitehtuuriin ja terveyteen. Harjoitustöissä yhdistetään rakennettuun ympäristöön tehdyt interventiot, terveyden edistäminen ja ilmastonmuutoksen vaikutusten lieventäminen, ja projekteissa tähdätään mahdollisimman realistiseen lopputulokseen.
Opiskelija Henna Seppälä esittelee lopputyötään tulevaisuuden sote-keskus -kurssilla.
Opiskelija Henna Seppälä esittelee lopputyötään tulevaisuuden sote-keskus -kurssilla.
Loppukritiikin jälkeen hymyt olivat herkässä. Vasemmalta Askim Yildiz, oppilasassistentti Milica Stefanovic, Maria Smilden, Shiva Bolboli, Lina Lukashaugen ja Chihiro Usui.
Loppukritiikin jälkeen hymyt olivat herkässä. Vasemmalta Askim Yildiz, oppilasassistentti Milica Stefanovic, Maria Smilden, Shiva Bolboli, Lina Lukashaugen ja Chihiro Usui.
Edessä vas. professori, vieraileva kriitikko Keng Hua Chong, Singapore University of Technology and Design), professori Laura Arpiainen, opiskelija Shiva Bolboli. Takana vas.: v.t. professori, vieraileva kriitikko Hossam Hewidy, oppilasassistentti Milica Stefanovic, opiskelijat Tristan Bermudez-Durade, Maria Smilden, Lina Lukashaugen, Henna Seppälä, Askim Yildiz, Chihiro Usui ja Lasse Tikkamäki. Takana Olli Huuskonen, Vantaa–Kerava hyvinvointialueen medical director.
Edessä vas. professori, vieraileva kriitikko Keng Hua Chong, Singapore University of Technology and Design), professori Laura Arpiainen, opiskelija Shiva Bolboli. Takana vas.: v.t. professori, vieraileva kriitikko Hossam Hewidy, oppilasassistentti Milica Stefanovic, opiskelijat Tristan Bermudez-Durade, Maria Smilden, Lina Lukashaugen, Henna Seppälä, Askim Yildiz, Chihiro Usui ja Lasse Tikkamäki. Takana Olli Huuskonen, Vantaa–Kerava hyvinvointialueen medical director.
Millaisen tulevaisuuden haluamme?
Ihmiskeskeisyys korostuu kaikessa terveyden ja hyvinvoinnin arkkitehtuurin opetuksessa Aalto-yliopistossa, oli sitten kyseessä huippumoderni sairaala tai yksityinen koti.
Kursseillaan Arpiainen johdattaa opiskelijat pohtimaan, miten hyvinvointi ja laadukas elämä voidaan turvata eri elämänvaiheissa, myös iän ja terveysongelmien karttuessa, ja hakemaan niihin luovia ratkaisuja. Studiokurssien aiheet ovat vaihdelleet saattohoitokodista pandemiasairaalaan ja muistisairaille soveltuvista asumisstrategioista sote-keskukseen.
Millaisia terveys- ja hyvinvointipalveluita me kaipaamme eri elämänvaiheissamme? Millaista hoitoa ja palveluita toivomme läheisillemme? Millaisessa ympäristössä haluamme elää, kun olemme itse iäkkäitä? Entä asuminen: millaisten kotiin tuotavien palveluiden ja teknologioiden tukemina pystyisimme tulevaisuudessa asumaan yhä pidempään kotona?
Mikä luo meille merkityksellisen elämän?
Ihmisen tilastojen takana huomioiva käyttäjälähtöinen suunnittelu edellyttää joustavia ja yksilöllisesti räätälöitäviä, uusiin elämäntilanteisiin sopivia ratkaisuja.
”Meidän tulee luoda ympäristöjä, joissa ihmisen hyvinvointi on keskiössä. Se vaatii laajakatseisuutta ja poikkitieteellistä yhteistyötä eri suunnittelualojen kesken. Haluamme olla tässä aktiivisia kirittäjiä.”
Terveys- ja hyvinvointiarkkitehtuurin kursseilla opiskelijat ratkovat terveydenhoidon ajankohtaisia ongelmia eri yhteistyötahojen kanssa ja suunnittelevat tulevaisuuden keskuksia, rakennuksia tai muita hoitoympäristöjä.
Opiskelijoita johdatetaan pohtimaan millaisia hyvän ja arvokkaan elämän mahdollistavat tilat – terveyskeskukset, sote-keskukset, sairaalat, vanhainkodit – sekä palvelut voisivat olla, ja miten sote-keskus voi toimia hyvinvointikeskuksena, olla hyvinvoinnin keidas.
“Ei myöskään pidä unohtaa, että hoitotilanteessa ihminen on jo lähtökohtaisesti haavoittuvainen, ja esimerkiksi hänen aistinsa voivat olla heikentyneet”, Arpiainen sanoo.
”Valmistuttuaan nämä arkkitehtiosaajat, jotka ovat sisäistäneet ihmislähtöisen suunnittelun periaatteet, ja joilla on jo valmistuessaan terveysarkkitehtuurin projekteja portfolioissaan, työllistyvät alalle ja uudistavat alaa sisältä käsin tuomalla mukanaan sekä vahvaa peruskompetenssia että uusia näkemyksiä.”
Käyttäjälähtöisiä ratkaisuja
PANDEMIASAIRAALA
Kevään 2020 suunnittelukurssin aiheena oli Pandemiasairaala. Globaalin vaikuttavuuden nimissä opiskelijat saivat vapaasti valita sairaaloidensa tontin ja sijaintimaan. Projekti oli ensimmäinen kerta, kun Aallossa opetettiin akuuttisairaanhoidon tilojen suunnittelua. Pandemia toi projektiin lisähaastetta tartunnaneston, eristystarpeiden ja ylikapasiteetin suunnittelun kautta.
Opiskelijatyöt ja Laura Arpiaisen arvio:
Hongfei Bi – “Projektissa ilmentyy selkeä ja voimakas tontin käyttö, erinomainen avautuminen Otaniemen ja Laajalahden luontonäkymiin ja hieno, monikerroksinen kokoava yhteistila.”
Iiris Uusi-Kilponen – “Taitavasti toteutettu ratkaisu ympyrämalliseen pohjaratkaisuun. Kaikki pääasialliset tilasuhteet, vierekkyydet ja liikenne toimivat, projektilla vahva identiteetti.”
Viivi Salminen – “Moderni ja ammattitaitoinen projekti, joka keskittyy paikallisuuteen, aistikeskeiseen suunnitteluun, värien käyttöön sekä yhteisöllisyyden luomiseen.
TULEVAISUUDEN SOTE-KESKUS
Syksyllä 2022 opiskelijat tutustuivat Suomen sote-uudistuksen tavoitteisiin suunnittelemalla suuren sote-keskuksen Vantaalle. Ohjelman tavoitteena oli tutkia monien palveluiden yhteen sijoittamista ja integroidun palvelutuotannon mahdollistamista. Rakennuksen kooksi ehdotettiin yli 30,000 kerrosneliötä mikä sisälsi myös laajan hallinnollisen komponentin.
Opiskelijatyöt ja Laura Arpiaisen arvio:
Lasse Tikkamäki: “Arkkitehtonisesti selkeä ja linjakas ratkaisu kooltaan pienehkölle tontille. Potilas- ja työtilat oivallisen lähellä toisiaan, mutta toiminnallisesti eritelty.”
Henna Seppälä: “Rohkea ehdotus uuden muotokielen löytämiseksi terveydenhuoltoon. Suorakulmainen hoitohuone on hylätty, ja uusi orgaaninen ympäristö rakentuu monikulmaisista tiloista.”
Askim Yildiz “Voimakas ehdotus kaupunkirakenteen haltuun ottamiseen suurella julkisella rakennuksella. Kevyen liikenteen väylät tukevat sekä kaupungin että sote-keskuksen tarpeita.”
Lähteet:
Lähiöpride-hanke, julkaisu Yhdyskuntasuunnittelulehdessä; Verma Ira
Monimuotoista integroitua asumista muistisairaille; Verma, Arpiainen, Vladykina, (2022)
Built with Shorthand