Hyväksytään monimutkaisuus

Arvaamattomat, moniulotteiset, toisiinsa linkittyneet rakenteelliset ongelmat: miten ihmeessä niitä ratkotaan? Voisivatko luovat käytännöt kuten muotoilu olla tehokkaita tapoja lähestyä maailman hankalimpia kysymyksiä?  

“Kuunnelkaa tiedettä!” ja “Ilmastotekoja NYT!” Ympäristöliike ja protestit tasa-arvon puolesta saavat yhä enemmän jalansijaa ympäri maailman. Greta Thunberg ja muut nuoret koululakkoilevat ilmaston puolesta ja Elokapinan kansalaistottelemattomuus herättää huomiota. Ihmiset vaativat päättäjiltä välittömiä ja riittävän mittavia toimia, joilla hillitä ilmastokriisiä ja elonkirjon köyhtymistä sekä rakentaa tasa-arvoisempaa ja oikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa. Maailma on herännyt ja alkanut torjua näitä viheliäisiä uhkia, mutta työ vaikuttaa hitaalta ja kunnianhimottomalta. Miten saisimme toimenpiteisiin vauhtia ja laajuutta?

Olemme turvautuneet helppoon ja mitattavissa olevaan 

Siirtymä kestämättömästä elämästä kestävään vaatii systeemimuutosta. Tuo ”systeemi” on rakenne, joka sisältää lukuisia toisiinsa eri tavoin linkittyneitä voimia. Systeemiajattelussa tunnetaan käsite vipuvoimavaikutus (leverage point). Sillä tarkoitetaan niitä systeemin kohtia, joissa pienet muutokset voivat johtaa suuriin muutoksiin — ikään kuin ihmisruumiin akupisteet, joita manipuloimalla voidaan saada aikaan pysyvää vaikutusta.    

Systeemiteoreetikko Donella Meadows on tunnistanut kaiken kaikkiaan 12 kohtaa, joissa vipuvoimavaikutus on suurinta. Osa niistä on yhteydessä yhteiskunnan infrastruktuuriin eli siihen, miten rajoitamme haitallista toimintaa tai lisäämme erilaisia turvavyöhykkeitä. Voimme esimerkiksi verottaa hiilidioksidipäästöjä, kieltää polttomoottoriautojen myynnin mutta myös istuttaa kasvillisuutta jokivarsille tulvia ehkäisemään.  

Jotkut kohdista ovat enemmän tiedonkulkuun liittyviä. Voimme vaatia läpinäkyvyyttä raportoinneissa ja alkaa käyttää reaaliaikaista dataa. Myös sillä, miten järjestäydymme, on merkitystä. Laeilla ja asetuksilla tietenkin säädellään monenlaista toimintaa, ja lisäksi voimme aktiivisesti luoda yhteistyöverkostoja.  

Meadowsin mukaan arvokkain muutoskohta systeemissä on kuitenkin yhteydessä arvoihin, asenteisiin ja normeihin. Miksi? Koska asenteemme ohjaa toimintaamme ja muutos arvoissa voi saada aikaan syvällisen mutta nopean siirtymän. Paradigmanmuutos on mahdollinen, kun ihmiset onnistuvat luopumaan ennakkokäsityksistään ja löytämään mielekkyyttä uudesta. Ja kun he uskaltautuvat kohtaamaaan erilaisuutta. 

Asenteet muuttuvat itse asiassa varsin helposti yksilötasolla. Kun ihminen oivaltaa jotakin ja kokee heureka-elämyksen, hänen ajattelutapansa muuttuu pysyvästi eikä paluuta tietämättömyyteen enää ole.  Mutta yhteisö- ja yhteiskuntatasolla vallitsevat paradigmat pitävät sitkeästi pintansa, ja niitä on erittäin vaikeaa muuttaa. 

“Tähän asti tutkijat, päättäjät ja yritykset ovat keskittäneet voimavaransa helpompiin vipuvoimavaikutuksen kohtiin. Niissä vaikutukset ovat usein mitattavissa, ja siksi on helppo perustella, miksi juuri niihin laitetaan resursseja”, sanoo İdil Gaziulusoy, Aalto-yliopiston kestävän muotoilun professori. “Monimutkaisemmat ja sumeammat muutoksen kohdat ja tasot ovat vielä paljolti hyödyntämättä.” 

Jos kerran planeetan ja ihmiskunnan aika on käymässä vähiin, eikö olisi syytä panostaa kaikkiin mahdollisiin muutoskohtiin kestävän elämän aikaansaamiseksi? Voisivatko luovat käytännöt kuten esimerkiksi muotoilu olla juuri näillä epämääräisillä alueilla hyödyllisiä? 

Niin kuin aina ennenkin -menetelmä ei enää toimi

Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Ajatellaan vaikkapa yritysmaailmaa; ovathan yritykset ne tahot, joiden kautta päästömme ja tulevat päästövähennyksemme toteutuvat käytännössä. (Hätkähdyttävää on, että jopa 70 % kaikista päästöistä on sidoksissa yksityiseen kulutukseen!) 

İdil Gaziulusoy sanoo: “Kokonaisten teollisuudenalojen tulisi kokoontua yhteen pohtimaan syvällisesti tärkeysjärjestyksiään. Miten työskentelemme, miten innovoimme? Avointa ja rehellistä keskustelua tarvitaan myös vaikeista aiheista — esimerkiksi siitä, keiden ja minkä kustannuksella voittoa tavoitellaan.”

“Kaikki lainalaisuudet ovat muutoksessa. Kaikkien organisaatioiden on varauduttava epävarmuuteen, luonnonkatastrofeihin, markkinoiden heittelehtimiseen, kulutustottumusten ja elintapojen nopeisiin vaihteluihin. Yritysten tulee kyseenalaistaa olemassaolonsa ja pohtia syvällisesti, miksi sen kannattaa olla olemassa. Lisäksi on välttämätöntä oppia uusia, luovia tapoja kerryttää tulevaisuustietoa.” 

Emme voi jatkaa niin kuin aina ennenkin, tiedämme liikaa. Kestävyysvallankumous on jo käynnissä, ja vain rohkeat organisaatiot selviävät muutoksesta ja menestyvät uudessa ympäristössä. 

Palataan vielä lopuksi jutun alkuun ja nuoriin ilmastoaktivisteihin. Miten heidän vaatimuksiinsa tulisi vastata? Ei ole olemassa helppoja ratkaisuja. Jos haluamme pakottaa vanhentuneen järjestelmän muutokseen, meidän täytyy vaikuttaa lukemattomiin, jatkuvassa liikkeessä oleviin asioihin.  

İdil Gaziulusoy sanoo: “Tällä hetkellä vallitsee asenne, jossa haetaan lähinnä helppoja ja suoraviivaisia ratkaisuja. Siirtymä kestävään elämään on kuitenkin hurjan monimutkaista, ja meidän täytyy ymmärtää ja hyväksyä se tosiasia. Ei siis vaadita päättäjiltä ja muilta vaikutusvaltaisilta toimijoilta enää asioiden yksinkertaistamista. Vaaditaan heiltä päinvastoin toimia, joilla taklataan monimutkaisuutta. Keinoja, lähestymistapoja ja menetelmiä on olemassa; meillä on tahtoa, osaamista ja sitkeyttä. Mutta emme pääse ratkaisujen alkuun, ellemme ensin hyväksy monimutkaisuutta itsessään.”