Action! – Naisten vuoro
Elokuva- ja tv-alan tasa-arvohanke on selvittänyt
alan tasa-arvon ja naisten työllistymisen esteitä
#metoo-liike nosti audiovisuaalisen alan syrjivän työkulttuurin laajaan julkiseen keskusteluun vuonna 2017, mutta millainen on alan tilanne ja työkulttuuri tämän päivän Suomessa? Miksi puolet alalle valmistuneista naisista ei löydä osaamistaan vastaavia tehtäviä, vaikka työvoimapula alalla on huutava?
Epätasa-arvo audiovisuaalisella alalla on yhä toistaiseksi korjaamaton ongelma. Se on paitsi monen naistekijän henkilökohtainen haaste työelämässä myös este luovan talouden kehitykselle.
”Tasa-arvon paradoksi AV-alalla on yhä ratkaisematta: alalla podetaan työvoimapulaa, mutta samaan aikaan jätetään hyödyntämättä korkeakoulutettujen naisten osaaminen”, sanoo projektitutkija Nina Maskulin Aalto-yliopiston elokuvataiteen laitokselta.
Aalto-yliopiston ja Women in Film & Television Finland ry:n yhteinen Action!-hanke on kolmen vuoden ajan selvittänyt sukupuolten välisen tasa-arvon nykytilaa AV-alalla ja pyrkinyt edistämään sitä sekä ammattinaisten työllistymistä alalla. Hankkeen konkreettinen tavoite on ollut vaikuttaa ruohonjuuritasolla siihen, että naiset otetaan rekrytoinnissa tekijöinä ja ammattilaisina tasavertaisesti huomioon.
Toukokuussa 2022 päättyneen hankkeen loppuraportissa todetaan, että sukupuolten tasa-arvo toteutuu huonosti tai ei lainkaan audiovisuaalisella alalla Suomessa. Naiset ovat altavastaajina lähes kaikilla elokuva- ja tv-alan osa-alueilla.
Viime kädessä on kyse sitkeistä suomalaisen työelämän kehittämistarpeista: miten antaa tilaa moninaisuudelle ja tunnistaa osaajapotentiaali mahdollisimman laajasti? Miten muuttaa vallitsevia rakenteita ja työkulttuuria?
Kuvaaja Iiris Kärkkäinen työssään, kuva: Unto Rautio, Aalto-yliopisto
Työkulttuuri yhä syrjivä
Yksi Action!-hankkeen keskeisistä havainnoista on, että AV-alan luovissa tiimeissä on aivan liian vähän ammattinaisia. Vaikka naisia ja miehiä koulutetaan alalle yhtä paljon, puolet valmistuneista naisista katoaa muille aloille tai työelämän ulkopuolelle.
Aihetta on tutkittu paljon. Niin kansalliset kuin kansainväliset tutkimukset sekä alan ammattilaisten havainnot osoittavat, että naisille on tarjolla selvästi vähemmän ammattia vastaavia työtilaisuuksia kuin miehille. Tutkimusten, selvitysten ja kyselyiden löydöksissä toistuvat samat karut teemat: sukupuoli- ja ikäsyrjintä, suljetut verkostot ja suljettu työnhaku.
”Alalla vallitsee vakava naistekijöihin kohdistuva arvostusongelma – ja sen myötä työn ja sen tekijöiden kohtaanto-ongelma”, sanoo hankkeen projektipäällikkö Kirsi Reinola Aalto-yliopiston elokuvataiteen laitokselta.
Hän peräänkuuluttaa aktiivista puuttumista epäkohtiin, muutoksia tapaan työskennellä ja rohkeita päätöksiä monimuotoisuuden eteen.
”AV-alan on vihdoin siirryttävä 2020-luvulle myös tasa-arvon suhteen. Kapea osaamispääoma heikentää paitsi itse alaa myös suomalaista hyvinvointia ja kilpailukykyä”, Reinola toteaa.
Ohjaaja Susanna Helke Armotonta menoa -dokumentin kuvauksissa, kuva: tuotantoyhtiö Road Movies Oy
Suomalaisella audiovisuaalisella alalla olisi edellytykset olla myös edelläkävijä, tiennäyttäjä. Pienessä matalan hierarkian maassa elokuvatuotantojen työryhmät voisivat olla aidosti moninaisia ja toiminta vastuullista. Kansainvälisessä kontekstissa se olisi vahva kilpailuvaltti.
Ei rooleja, ei ryhmään pääsyä, ei rahoitusta
Alalla on yleistä työllistyä määräaikaisiin tai freelance-pohjaisiin työsuhteisiin, omassa työssään apurahan turvin tai pienyrittäjänä. Työelämä on segmentoitunutta, ja työsopimukset määräaikaisia. Lisäksi suomalainen työlainsäädäntö ei tunnista määräaikaisten työntekijöiden työllistymistä, tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta.
Alan miesvaltaisuus vaikuttaa naisten työllistymiseen, työurien kehitykseen ja työhyvinvointiin. Korkeakoulutettujen naisten syrjintä työelämässä aiheuttaa työttömyyttä, matalaa palkkakehitystä ja alaltapakoa.
Taiteellisen johdon tehtäviin alalla valikoituu useammin miehiä kuin naisia – näihin tehtäviin koulutetuista naisista suurin osa toimiikin avustavissa tehtävissä. Naiset työllistyvät miehiä heikommin myös paremmin palkatuissa tehtävissä ja kaikkein halutuimmissa ja arvostetuimmissa tuotannoissa, kuten pitkissä näytelmäelokuvissa. Freelance-pohjaisissa työsuhteissa työllistyminen perustuu paljolti verkostoitumiseen, eivätkä tehtävät ole julkisesti haussa. Työryhmiin päätyy enimmäkseen samankaltaisia tekijöitä, usein miehiä
Ohjaaja Saara Saarela Veden vartija -elokuvan kuvauksissa, kuva: tuotantoyhtiö Bufo
Myös monet tekniset osaajat, kuten kuvaajiksi tai äänisuunnittelijoiksi kouluttautuneet naiset päätyvät työskentelemään koulutustaan vastaamattomissa tehtävissä. Vuonna 2016 pitkien elokuvien kuva-, ääni- ja leikkausryhmien jäsenistä vain 10–30 prosenttia oli naisia.
Lisäksi alan julkinen rahoitus on riittämätöntä ja se jakautuu epätasa-arvoisesti. Mitattiin asiaa miten vain, naisten osuus julkisesta tuotantorahoituksesta on pitkällä aikavälillä miehiä pienempi. Naisten ohjaamille, tuottamille tai käsikirjoittamille elokuville ja televisiosarjoille ohjautuu vain noin 20–30 prosenttia julkisesta tuotantorahoituksesta – eli valtaosa julkisesta rahoituksesta ohjautuu miesten tuotannoille. Miehet saavat rahoituspäätöksiä myös nopeammin kuin naiset, jotka saattavat hakea rahoitusta hankkeilleen vuosia. Lisäksi julkisrahoittajien päätöksenteko- ja arviointikriteerit ovat tekijöille ja hakijoille näkymättömiä, mikä lisää rahoituksen ennakoimattomuutta.
Miksi naisten osaamista ei tunnusteta? Miksi heitä ei valita työryhmiin, miksi he jäävät sivuun työnhaussa, roolituksissa ja rahoitusneuvotteluissa?
Kuvaaja Iiris Kärkkäinen Meillä on taivas -elokuvan kuvauksissa, kuva: Laura Mainiemi
Emilia Hernesniemen lyhytelokuva Hei hei Tornio
Emilia Hernesniemen lyhytelokuva Hei hei Tornio
Tarvitaan tasa-arvotietoa
Jotta alan tasa-arvoa voidaan edistää, tarvitaan tasa-arvotietoa. Julkisen rahoituksen vaikutuksia sukupuolten työllisyyteen ja palkkatasoon on tarkasteltava tilastojen valossa vertailtavasti ja systemaattisesti. Tilastoinnissa keskeisiä toimijoita ovat AV-alaa rahoittavat viranomaiset, jotka voivat edistää tasa-arvoa johtamalla tasa-arvotiedon keräämistä. Mitattavaa seurantatietoa tarvitaan viranomaisten lisäksi kaupallisiin neuvotteluihin ja edunvalvontaan.
Näin ei toistaiseksi tapahdu. Tasa-arvoon liittyvää tietoa ei ole riittävästi saatavilla. Julkisrahoittajilla ei ole yhtenäisiä tilastoja, eivätkä nykyiset tilastot ole keskenään vertailukelpoisia. Vertailun vuoksi: julkisrahoitetut teatterit ovat keränneet ammattilaisten sukupuolen ja palkan erittelevää tietoa jo yli 20 vuotta.
Sosiaalista vastuullisuutta voidaan mitata tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden raportoinnilla ja seurannalla, mikä osaltaan parantaa AV-alan kehittämistä ja elinvoimaisuutta.
Vertailukelpoiselle yhdenvertaisuustiedolle on yhä suurempaa kysyntää myös kansainvälisessä kilpailussa: yritykset tarvitsevat käyttöönsä taloudellisen, sosiaalisen ja ekologisen vastuullisuuden esitettävää tietoa. Ilman sitä suomalaisten toimijoiden kilpailuasema neuvotteluissa on turhan heikko, sillä AV-alan eurooppalainen ja osin kansainvälinenkin toimijoiden kenttä voi tietoja esittää.
Tiedon kerääminen lisäisi myös vastuullisuuden johtamista – julkinen keskustelu on edistänyt vastuullisuuden merkitystä yritysten strategioissa.
Musiikkivideon kuvaukset Aalto-yliopiston tiloissa, kuvat: Mikko Raskinen, Aalto-yliopisto
Laura Birnin ja Anna Paavilaisen musta komedia Kaksi ruumista rannalla teki näkyväksi naisille tarjolla olevien roolien stereotypioita. Voiko nainen olla rikossarjassa muuta kuin kuollut ruumis? Elokuva voitti parhaan lyhytelokuvan Jussi-palkinnon vuonna 2020.
Kohti kasvusopimusta
Ongelmat ovat kuitenkin korjattavissa. Se edellyttää yhteistä ymmärrystä ja päätöksiä, asian merkittävyyden tunnistamista.
Business Finlandin, eri ministeriöiden ja alan ammattilaisten yhteistyönä laaditaan parhaillaan AV-alan kasvusopimusta, jossa julkinen sektori ja audiovisuaalisen alan toimijat määrittelevät yhdessä alan tulevaisuuden kasvu- ja kehitystavoitteet sekä tulevaisuuden liiketoimintamahdollisuudet. Nyt siis etsitään kuumeisesti ratkaisuja muun muassa alan kasvua hidastavaan osaajapulaan. Kasvusopimuksen on määrä valmistua elokuussa 2022.
”Mielestämme nopein tapa parantaa tilannetta on panostaa sukupuolten väliseen tasa-arvoon. Siksi kasvusopimukseen on kirjattava kolme tavoiteltavaa muutosta, jotka koskevat työkulttuuria, päätöksentekoa ja osaamisen kehittämistä”, sanoo Nina Maskulin.
Action!-hankkeen loppupäätelmissä ehdotetaan, että tuotantojen, jotka saavat merkittävää julkista rahoitusta on vastineeksi kerättävä tietoa sukupuolivaikutuksista sekä noudatettava palkka-avoimuutta – onhan Suomi sitoutunut edistämään tasa-arvoista työelämää kansallisesti, EU-tasolla sekä osana YK:n kestävän kehityksen Agenda 2030 -ohjelmaa.
”On ymmärrettävä, että tasa-arvoinen ja arvostava työkulttuuri on keskeinen osa vastuullista liiketoimintaa ja alan tulevaisuuden menestystekijä”, painottaa Kirsi Reinola.
Ratkaisun avaimet
Action!-hankkeen mukaan keskeisiä tekijöitä tasa-arvon lisäämiseen ja osaajapulaan ovat arvostava ja avoin johtamiskulttuuri, palkka-avoimuus ja täydennyskoulutus.
Alan työkulttuuri kaipaa nykyistä avoimempaa suhtautumista monimuotoisuuteen ja laaja-alaisempaa yhteistyötä. Tarvitaan myös avoimuutta ja tietoa tehtävistä, projekteista, palkoista ja sopimuksista.
Julkisen rahoituksen sukupuolivaikutuksia tulee aktiivisesti seurata, raportoida ja arvioida, niistä on saatava vertailtavaa tilastotietoa. Tarvitaan myös enemmän tasa-arvo- ja moninaisuustietoa sekä niille mittaristo.
Tarvitaan myös yksityistä ja julkista rahoitusta osaamiseen, tutkimukseen ja kehittämiseen: luovien osaajien tutkintokoulutusta on rahoitettava alan kehitystavoitteiden mukaisesti ja osaajapoolin kasvua tuettava täydennyskoulutuksella. Erityisesti johtamistaitoihin alalla kaivataan täydennyskoulutusta.
Tilanne on sama myös muualla Euroopassa ja eri tahot ovatkin julkaisseet toimenpideohjelmia alan tasa-arvotilanteen korjaamiseksi.
Vuonna 2015 julkaistiin Sarajevon julistus, jossa EU-maat sitoutuivat vähentämään audiovisuaalisen alan epätasa-arvoa vuoteen 2020 mennessä. Euroopan neuvoston av-alan rahoitusorganisaatio Eurimages suosittaa keräämään ja julkistamaan tasa-arvoon liittyvää tilastotietoa ja edistämään sen tutkimusta. Erilaisia monitorointimenetelmiä ja suoritusmittareita kehitetään tai niitä on jo saatavilla.
Suomessa näitä ei ole otettu käyttöön. Vielä?
Action!-hankkeen tavoite oli edistää tasa-arvoa ja naisten työllistymistä koskevien esteiden poistamiseen kansallisella audiovisuaalisella alalla. Hankkeen puitteissa tuotettiin tutkimuksia ja selvityksiä ja järjestettiin seminaareja ja koulutuksia sekä viranomaisten, päättäjien, tilaajien, tuottajien, tekijöiden ja edunvalvojien yhteisiä pyöreän pöydän keskusteluita. Hanke sai Euroopan sosiaalirahaston (ESR) tukea vuosille 2019–2022.
Built with Shorthand